Ruoan ilmastovaikutukset ovat syystäkin olleet keskustelun ytimessä jo pitkään, ja viime vuosina myös ruoantuotannon yhteys luontokatoon on noussut vahvemmin esiin. Yksi keskeinen ulottuvuus on silti jäänyt vähemmälle huomiolle: ruoan yhteys vesipulaan eli sen vesiniukkuusvaikutukset.
Globaalisti noin 70 % makeasta vedestä kuluu ruoantuotannon kasteluun, ja noin kolmasosa suomalaisten syömästä ruoasta on tuontiruokaa, osin vesiniukkuudesta kärsiviltä alueilta.
Tutkimusten mukaan eurooppalaisessa ruokavaliossa eniten vesipulaa aiheuttavia tuotteita ovat mm. mantelit ja cashewpähkinät, riisi, avokado sekä kahvi, tee, viini ja suklaa. Yllättävää kyllä, suurimmat vesivaikutukset eivät aina liity eläinperäisiin tuotteisiin. Vähiten vesiniukkuutta aiheuttavat ruoat ovat puolestaan pääosin kasviperäisiä, kuten peruna, linssit ja porkkana.
Ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta ruoantuotannon sijainnilla on usein vain vähäinen merkitys, sillä kuljetusten päästöt ovat yleensä pieniä. Vesiniukkuuden kohdalla tilanne on päinvastainen: ratkaisevaa on se, missä ruoka on tuotettu.
Vesiniukkuuden kannalta todellinen ympäristöteko onkin suosia suomalaista ruokaa, kirjoittaa hankkeemme tutkija Oona Pietiläinen Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa.
👉 Lue koko juttu: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011650026.html