Osallistuin toukokuussa 2026 Färsaarten Tórshavnissa järjestettyyn UArctic-konferenssiin, jonka teemana oli ”Healthy Humans and Oceans in the Arctic”. Arktinen yliopisto (University of Arctic) on yliopistojen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja muiden organisaatioiden verkosto, joka keskittyy toiminnassaan pohjoisten alueiden koulutukseen ja tutkimukseen sekä niiden edistämiseen. Itse konferenssi oli hyvin monitieteinen, käsitellen aihealueita alkuperäiskansojen oikeuksista arktisten alueiden logistisiin haasteisiin. Konferenssin yhteydessä järjestettiin myös yksipäiväinen Ocean Connectivity -konferenssi. UArctic-konferenssi saavutti historiansa ennätysyleisön, 1400 osallistujaa lähes viidestäkymmenestä maasta, ollen myös suurin Färsaarilla järjestetty konferenssi. Vertailukohtana voitaneen mainita, että Färsaarilla asuu 55 000 henkilöä ja Färsaarten yliopistossa on 1200 opiskelijaa.
Ruokaturva herättää paljon keskustelua
Päädyin osallistumaan konferenssiin osana Suomen ravitsemustieteen yhdistyksen hallitustoimintaa, sillä pohjoismaiset ravitsemustieteen yhdistykset järjestivät konferenssissa arktisten alueiden ravitsemusta ja ruokaturvaa käsittelevän symposiumin. Esittelin symposiumissa Kestävät vesi- ja ruokatulevaisuudet -hankkeen työpaketti 3:n ravitsemukseen liittyviä tuloksia 3500 vastaajaa saavuttaneesta Luken, E2 Tutkimuksen ja Helsingin yliopiston yhteistyössä toteuttamasta maanviljelijäkyselystä. Tässä osiossa kartoitimme suomalaisten maanviljelijöiden näkemyksiä muuttuvasta ruoankäytöstä ja ruokaturvasta. Tutkimus on ensimmäinen laatuaan – alustavien tulosten mukaan erilaiset sosiodemografiset sekä viljelytilan ominaisuuksiin liittyvät tekijät selittävät näkemyseroja.
Symposiumissa oli lyhyiden esitysten lisäksi kaksi kutsuttua puhujaa, Ólafur Ögmundarson Islannin yliopistosta, jonka esitys keskittyi arktisten saarialueiden ruokaturvaan painottuen Islantiin, sekä Eva Cecilie Bonefeld-Jørgensen Aarhusin ja Grönlannin yliopistoista, joka puolestaan esitteli grönlantilaisen terveystutkimuksen tuloksia. Yleisesti ottaen arktisten alueiden haasteina ovat muuttuva ruoankäyttö, ruokavalion länsimaistuminen ja elintarvikevalikoiman nojautuminen yhä vahvemmin tuontitavaraan. Samaan aikaan paikallisen kalan kulutus vähenee, puhumattakaan perinteiseen ruokavalioon kuuluvien ruokien (valaanliha ja -rasva, hylkeet, merilinnut) käytön huomattavasta vähenemisestä. Kala sisältää runsaasti hyviä ravintoaineita, kun taas merieläimet sisältävät paljon ympäristömyrkkyjä. Kalankasvatus kärsii ilmaston lämmetessä, sillä esimerkiksi lohi vaatii lisääntyäkseen viileän veden. Riippuvuus tuontirehusta ja lannoitteista haastaa arktisten alueiden maataloutta, mikäli maanviljely ylipäätään on mahdollista. Esimerkiksi Färsaarilla voidaan viljellä perunaa ja se onkin tärkeä peruselintarvike. Jos ruokaturvan ja omavaraisuuden turvaaminen Suomessa on haasteellista ja yhä enemmän julkisessa keskustelussa esiintyvä kysymys, voi vain miettiä, millaista se on keskellä Atlanttia sijaitsevalla saariryhmällä. Ruokaturva mainittiin useissa konferenssiesityksissä, mutta ravitsemustieteilijän näkökulmasta konkreettisempia näkemyksiä ja toimia tarvitaan. Tämän vuoksi tarvitsemmekin Kestävät vesi- ja ruokatulevaisuudet -hankkeen kaltaista tutkimusta täyttämään tätä tietoaukkoa.
Tuoko valaanpyynti huoltovarmuutta ja ruokaturvaa?
Färsaaret ovat saaneet kritiikkiä valaanpyyntiperinteestään (”grindadràp”; lue lisää esim. täältä (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) ). Päädyin sattumalta todistamaan suurinta sataan vuoteen Tórshavnissa toteutettua valaanpyyntiä, jonka saalis oli 400 pallopäävalasta. Huolimatta korkeista ympäristömyrkky- ja raskasmetallipitoisuuksista valaanlihaa ja -rasva käytetään Färsaarilla ravintona ja perinteisesti saalis jaetaan yhteisön kesken. Valaat oli ajettu merenlahteen ja teurastuksen seurauksena koko lahden vesi oli värjääntynyt verenpunaiseksi. Pyyntitapahtuma kokosi rannalle eri-ikäisiä asukkaita, mutta valaantapon saa suorittaa vain siihen oikeaoppisesti koulutettu henkilö. Seuraavana päivänä osuin paikalle, kun pyyntisaalista jaettiin auton lavalta kadun varrella. Delfiininsukuisten pallopäävalaiden pyyntiin ei voi suhtautua ulkopuolisena tarkkailijana kuin kriittisesti, mutta näkemäni perusteella sillä on edelleen vahva yhteisöllinen merkitys.
Meri on keskeinen osa Färsaarten kulttuuria
Konferenssipaikalta avautui merinäköala ja lampaita laidunsi lähes joka puolella. Färsaaret on jylhyydessään ainutlaatuinen paikka, sillä metsiä ei ole. Sää vaihtelee nopeastikin sumusta kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja lämpötila jää kesäkuukausinakin alle 15 asteen. Onneksi tiiviiden konferenssipäivien yhteydessä oli myös mahdollisuus tutustua keväisen kukoistavaan luontoon. Kansalliskukka rentukkaa oli runsaasti luontopolkujen varsilla. Ruohokattoiset talot ovat saarten erikoisuus, kuulemma kattomateriaali on eristysteholtaan erinomainen.
Paikallista kulttuuria esiteltiin konferenssissa ilahduttavan paljon. Avajaistilaisuudessa artisti Eivor esitti kaksi kappaletta, joista toista oli inspiroinut kotisaaria ympäröivät meret. Myös konferenssin päättäjäistilaisuuden ääniartisti oli säveltänyt musiikkiaan perustuen jäästä lähteviin ääniin. Färsaarelaiset ovat eläneet meren armoilla ja veden ympäröiminä vuosisatoja. Merenläheisyys näkyi ruokailuissa, sillä konferenssilounailla oli joka päivä tarjolla paikallista kalaruokaa.
Seuraava UArctic-konferenssi järjestetään kesäkuussa 2028 Ruotsin Uumajassa. Alustavissa suunnitelmissa on järjestää konferenssin yhteydessä ruokaturvan uusia tuulia ja tutkimustuloksia esittelevä symposium pohjoismaisen yhteistyön voimin, koska sellaiselle on tarvetta.
Suvi Itkonen
Dosentti, yliopistotutkija
Helsingin yliopisto, elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto
suvi.itkonen@helsinki.fi